Saniainen, Sananjalka, Imarre

Haluan tässä blogissa esitellä esteettisiä asioita, jotka herättävät minussa vahvoja mielleyhtymiä. Muilta lainaamiani kuvia, tiedettä, luonnonkauneutta, ehkä musiikkia. Kun olen koonnut kuvat ja ajatukset, kirjoitan niistä runon. Haluan jakaa ajatuksiani muiden kanssa ja vertailla muistoja.

Nimeni on Fern. Pidän kuvataiteesta, musiikista, elokuvista ja sarjoista, humanistisista tieteistä, kaukaisista paikoista, piirtämisestä ja musisoinnista.

Taiteessa pidän eniten asioista, jotka ovat meditatiivisia, herkkiä, intensiivisiä, symbolisia ja satumaisia. Olen kiinnostunut primitiivisestä sekä uskonnollisesta ikonografiasta. Unelmoin mistä tahansa ajanjaksosta tai maailmankolkasta, mutta eniten minua kiehtovat Japani, Kiina ja Korea. Uskonnoista minua kiehtovat eniten shintolaisuus, buddhalaisuus ja shamanismi. Luonnontieteistä minua on lapsesta saakka kiehtonut biologia. Asiantuntemukseni siitä ei ole enää samalla tasolla kuin kymmenvuotiaana, mutta arvostan luontoa yhä yhtä paljon.

Ensimmäinen kohde, jonka esittelen on saniainen (kuvat eivät omia, mutta runo kyllä).

Kuinka nopeasti vihreä haihtui,

Kun olin uudelleen kiertynyt sinne mistä lähdin,

Metsän haviseva valo päikkyi ylläni,

Lasten lehtevät siivet juurellani,

Haipuva imarteen makea häivähdys,

Kalliota vasten nukkuva

Menneen maailman muisto.

Pehmeän leijailevalta näyttävä vihreä matto sananjalkoja on eräs lempiasioistani suomalaisessa metsässä. Joskus siipimäisissä ja hennoissa lehdissä on kastepisaroita, jotka tuntuvat viileältä käteen.

Saniaiset avautuvat introverteiltä kierteiltään viehkeästi.

Kalliomarteita valoa vasten. Itiöt tuovat mieleen Liitukauden, ja saavat saniaisen tuntumaan jotenkin vieraalta ja muinaiselta. Kallioimarteen juuri maistuu lapsena kuulemani mukaan lakritsilta. En ole kokeillut, mutta nähdessäni kallioimarteen, maistan lakritsin kielelläni.

Hentoja mutta vahvoja vihreitä kallioimarteen siipiä, jotka pistävät ulos joukoittain sammaleesta juuri omien silmien korkeudella, tai puskevat ulos kivenkolosta.

Ja sitten tietysti hiljaiset saniaiset hautausmaalla, sammaleen peittämien vanhojen hautakivien ja kylmien valurautaisten penkkien vieressä.


Millaisia muistoja ja ajatuksia teillä on saniaisista?